Virtuaalinen oppimisympäristö metsäkoneenkuljettajan oppimiseen
Maarit Timonen, MMM, lehtori, Tulevaisuuden biotalous, Lapin ammattikorkeakoulu
Asiasanat: jatkuva oppiminen, digitalisaatio, virtuaalimaailma, teknologia, uudet oppimismenetelmät, metsätalous, metsäkoneet
Jatkuva oppiminen on matka, joka alkaa esikoulusta, perus- ja ammattikoulun tai lukion kautta korkeakouluun. Sieltä edelleen edetään työelämään. Työelämässä jatketaan opiskelua työssäoppimisen, täydennyskoulutuksen ja alan vaihdon kautta uudelleen opiskelemaan aikuisopiskelijana. Koko ajan suoritetaan erilaisia lyhytkursseja ja -koulutuksia olemassa olevan tiedon päivittämiseen aina henkilön eläkkeelle siirtymiseen asti. Tästä syystä nykyisin jatkuvaa oppimista on alettua oikeutetusti kutsua elinikäiseksi oppimiseksi. Tämä sama kehitys näkyy myös metsätaloudessa ja sen lukuisilla työmailla.
Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2021 heinäkuussa noin 2,63 miljoonaa työllistä. Työttömiä oli vastaavasti 202 000. Metsäkoneyrityksiä oli Suomessa 2241 kappaletta vuonna 2017 ja näistä yli puolet oli yhden koneen yrityksiä eli yrittäjä työllisti pääasiassa itsensä. Vuosittain koulutetaan noin 400 uutta metsäkoneen kuljettajaa, mutta se ei riitä – ammattilaisista on yhä puutetta.
Digitalisaatio opettamisessa ja oppimisessa
Koronan myötä oppiminen ja opettaminen on tehnyt paljon puhutun digiloikan. Opetusta tarjotaan verkossa erilaisten kokouspalveluiden ja useiden erilaisten oppimisalustojen kautta. Opetusmateriaalia on tarjolla videotallennuksina, virtuaaliympäristöinä ja erilaisina datapankkeina ja linkkeinä. Monet julkislaitosten, kuten Maanmittauslaitoksen ja Metsäkeskuksen, keräämät ja ylläpitämät kartta- ja paikkatietoaineistot ovat nykyään kaikille vapaasti käytettävissä tietosuojalain suomissa puitteissa, ja näitä hyödynnetään myös metsätalouden opetuksessa.
Suomalainen korkeakoulukenttä on lähtenyt tehostamaan digitalisaatiota opetuksessa yhteisellä kansallisella Digivisio 2030– hankkeella. Digivisiossa Suomesta halutaan tehdä joustavan oppimisen mallimaa, joka varmasti tarkoittaa pitemmällä aikavälillä koko suomalaisen koulutussektorin, siis myös toisen asteen yhä tehostuneempaa digitalisoitumista. Pitkäjänteinen digivisiotyö tukee oppijoiden oppimista läpi elämän sekä mahdollistaa pedagogiikan kehittymisen ja eri kouluasteiden uudistumisen yhteisen tavoitteen suunnassa eli kansallisen digitalisaation. Digivisio 2030 lisää koulujen yhteistyötä, jolloin myös laadukkaan digipedagogiikan merkitys kasvaa. Edellytyksenä on panostus laadukkaisiin digitaalisiin oppimisympäristöihin ja niiden hyödyntämiseen tarvittavaan pedagogiikkaan. Tähän kaikkeen on vastaamassa etupainotteisesti omalta osaltaan Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin koulutuskeskus, REDUn MESI– ja MESOT– yhteishanke, jossa on luotu simulaattoriluokkaan virtuaalioppimisympäristö metsäkoneammattilaisille. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta.
Metsäkoneammattilaisen kirjava oppimisen polku
Metsäkoneenkuljettajakoulutukseen tullaan hyvin erilaisin lähtötiedoin ja -taidoin riippuen opiskelijan iästä ja aikaisemmasta työkokemuksesta. Nuorisoasteen opiskelijoista suurin osa tulee suoraan peruskoulusta ilman varsinaista osaamista alasta. Mukana on tietysti vielä vähenevä joukko maatilojen poikia, joille traktorit ja erilaisten koneiden hallintalaitteet ja tekniikka ovat tuttuja entuudestaan.
Aikuispuolen opiskelijoiden aikaisemmin hankittu osaaminen on hyvin usein maansiirto- ja kuljetusalalta tai maataloudesta, mutta on myös täysin muilta aloilta tulevia uudelleenkouluttautuvia opiskelijoita, kuten kirvesmiehiä ja kaupankassoja, joita luonnossa itsekseen tehtävä nykyaikainen konetyö kiinnostaa sosiaalisuutta vaativan sisätyön tai fyysisesti raskaan ulkotyön jälkeen.
Kaikista näistä on mahdollista tulla hyviä metsäkoneenkuljettajia, mutta asenne, ammattiylpeys ja kiinnostus työhön sekä omat tavoitteet ratkaisevat lopputuloksen, kuten moni metsäurakoitsija sanoo työntekijöistään. ”Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla metsäkoneammattilainen, vaan kaikki on soveltavaa osaamista ja tekemistä, joka näkyy suoraan työnjäljessä”, kommentoi eräs metsäurakoitsija artikkelin kirjoittajalle.
Oman opiskelijaryhmänsä luovat 1980- ja 1990 -luvuilla metsäkonealan koulutuksen saaneet, vielä alalla toimivat osaajat, joiden aikanaan saama koulutus ei enää kaikin osin vastaa tämän päivän muuttuneita toimintatapoja ja ohjeistuksia. Heille pitäisi tarjota erilaisia täydennyskoulutus- ja lyhyt kurssimahdollisuuksia mm. luonnonhoitoon, vesiensuojeluun ja uusiin nykyaikaisiin hakkuutapoihin, joita ei aikanaan ole ollut alalla käytössä.
Metsähallitus ja metsäyhtiöt kyllä kouluttavat omia urakoitsijoitaan tarvittaessa, mutta lisäkoulutus ei ole koskaan pahasta. Varsinkaan jos koulutuksen voi suorittaa lähes reaalimaailmaa vastaavissa olosuhteissa, nykyaikaisessa simulaattoriluokassa ja virtuaalimetsässä minimaalisin kuluin, opiskelijan oppimistarpeet huomioiden ja ajankäytön tehokkuus maksimoiden. Tulevaisuudessa voi olla, että jokainen uusi metsäkonekuljettaja joutuu suorittamaan jonkinlaisen ”inssiajon” simulaattorissa -kuten ammattilentäjät tekevät- ennen kuin pääsee tositoimiin metsätyömaille. Tämä ajolupa voi olla määräaikainen ja sen uusiminen ja voimassa pitäminen vaatisi tietyn määrän tunteja simulaattorissa säännöllisesti. Tällä tavoin varmistettaisiin kuljettajien osaamisen laatu muuttuvassa toimintaympäristössä ja eri kuljettajien keskinäinen työnlaatu ja tehokkuus myös tasoittuisi pitemmällä aikavälillä. Hyvät olisivat edelleen hyviä, mutta heikkoja olisi vähemmän.
Metsäkoneammattilainen on moniosaaja
Uusia metsäkoneammattilaisia pelkästään Lappiin tarvittaisiin metsäteollisuuden uusinvestointien takia lähitulevaisuudessa noin 400 kuljettajaa. Tähän päälle vielä kaukokuljetuksen sekä koneiden huolto- ja korjausammattilaiset. Lisäksi jo työllisenä toimivien kuljettajien ammattitaidon päivittämisen ja jopa uudelleen kouluttautumisen tarve kasvaa, kun toimintaympäristö ja alan toimintatavat muuttuvat uusien ohjeiden ja vaatimusten myötä. Tällaisia metsäkonekoulutukseen uusina vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi ilmaston- ja vesiensuojelu sekä luonnonhoito, joiden myötä koneenkuljettajan on osattava entisten puun korjuutapojen lisäksi uusia hakkuutapoja, tunnistettava luonnossa lajeja ja niiden elinympäristöjä, ymmärrettävä vesiensuojelutoimia ja käytettävä niihin liittyviä erilaisia uusia digitaalisia työkaluja. Lopuksi kuljettajan on vielä pystyttävä siirtämään kaikki tieto lopullisiksi päätöksiksi ja käytännön toiminnaksi metsätyömaalla niin, että metsänomistaja, puun ostaja, metsälainvalvoja, mahdollinen työn rahoittaja, työnantajana toimiva koneurakoitsija sekä muut sidosryhmät olisivat tyytyväisiä lopputulokseen. Työn pitää olla laadukasta, mutta myös tehokasta ja metsäkoneyrittäjälle kannattavaa. Voidaan siis sanoa, että nykyaikainen metsäkonekuljettaja on monialaosaaja, jonka työnjälki näkyy kauan ja kauas.
Tosiasia on, että hyväksi kuljettajaksi tullaan vain konetta ajamalla- niin myös metsäkoneiden kanssa. Luokassa olevat simulaattorit, jotka ovat käytännössä koneen hallintalaitteisto pienoiskoossa ja uusi virtuaaliympäristö, jossa peliteknologiaa hyödyntäen kasvatetaan, hoidetaan ja hakataan erilaisia reaalielämän metsäkohteita, tarjoavat kyllä hyvät olosuhteet harjoitella koneen kuljettamista ja oikeita työtekniikoita turvallisesti ja taloudellisesti, mutta hyvin käytännönläheisesti ennen siirtymistä varsinaiseen konetyöhön maastoon. Virtuaalioppimisympäristö ei korvaa todellista maastossa tapahtuvaa harjoittelua oikeilla koneilla, mutta edesauttaa opiskelijaa omaksumaan työhön tarvittavat taidot mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Virtuaalimaailma helpottaa toistojen tekemistä ja rutiinin luomista, sallii opiskelijan virheet toisin kuin reaalimaailmassa, mahdollistaa nopean palautteen saamisen ja antamisen tehdystä harjoitteesta. Se ei edelleenkään korvaa oikeaa, maastossa koettua ja käytännössä testattua osaamista.
REDU, Lapin koulutuskeskus kouluttaa metsäkonekuljettajia sekä metsureita metsäalalle. Koulutuskeskuksella on kolme erilaista sisäänottoa koulutuksiin, joista normaali yhteishaku on nuorille ammatillista uraansa aloitteleville hakijoille. Haussa huomioidaan peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo sekä koululla suoritettu soveltuvuustesti. Opiskelemaan otetaan vuosittain noin 30 henkilöä kahteen päiväopintoryhmään.
Erikseen on tarjolla aikuisopiskelijoille omat ryhmänsä, joihin otetaan enintään 16 henkilöä kaksi kertaa vuodessa, tammi- ja elokuussa. Ryhmiin otetaan sekä työvoimapoliittisen, että omaehtoisen haun kautta. Näiden kahden hakumenettelyn lisäksi on olemassa vielä ns. jatkuva haku, jonne hakeudutaan ympäri vuoden haastattelujen perusteella. Tämä haku on tarkoitettu työelämässä jo oleville, alalla jo mahdollisesti toimiville, jotka haluavat lisä- ja täydennyskouluttautua uusiin tehtäviin metsäalalla. Heidät pyritään sijoittamaan myös aikuisryhmiin.
Lisäksi on työvoimapoliittiset koulutukset, joita tilaa ja ostaa ELYn työvoimapalvelut maakunnan työllisyystarpeiden kattamiseksi sekä REDUn omat lyhytkoulutukset ”Metsäala tutuksi” alanvaihtajille ja uudelleenkouluttautuville. Näiltä kursseilta toivotaan sitten opiskelijan saavan innostuksen hakeutua metsäkonealan koulutuksiin ensin REDUssa ja mahdollisesti myöhemmin Lapin AMKssa avoimen -, väylä- tai tutkinto-opiskelijana metsätalousinsinööriksi tai jopa yliopistotasoiseen koulutukseen metsänhoitajaksi YAMK tai MMM tittelillä. Opintomahdollisuuksia, kuten metsä- tai nykyisin biotalouden alan tehtäviäkin on runsaasti ja monipuolisesti tarjolla. Osaajapula on jo nyt havaittavissa käytännön tasolla metsätyömailla.
Alan hiljainen tieto
Kokeneet konekuskit omaavat työkokemuksensa kautta alalla olevaa hiljaista, mutta erittäin arvokasta käytännön tietoa. Tätä käytännön tietoa on ruvettu arvostamaan alalla siinä määrin, että on otettu uudelleen käyttöön vanhanajan kisälli- oppipoikaperiaate, jossa vanhempi ja kokeneempi ammattilainen kouluttaa nuorempaa ja kokemattomampaa alan ”salaisuuksiin” oppisopimuskoulutuksessa ja peruskoulutuksen työssäoppimisjaksoilla. Tietoa jaetaan myös eri yritysten ja yrittäjien kesken. Konkreettisena esimerkkinä juurikin uudet hakkuutavat, joista ei toistaiseksi ole vielä muotoutunut alalle selkeää standardia eikä toimintamallia kuljettajille. Tähän on jo otettu tutkimus avuksi Luken, Metsähallituksen, Metsäkeskuksen ja Lapin AMK:n yhteishankkeessa, jossa erilaisin uusin käsittelyin hakattuja mallikohteita esitellään alan ammattilaisille, mutta samalla myös seurataan kohteiden kokonaiskasvua ja taloudellista tulosta pitemmällä aikavälillä. Tulevaisuudessa pitäisi olla siis selkeämpi kuva myös erilaisten hakkuiden keskinäisestä hyvyydestä erilaisin muuttujin tarkasteltuna kuten taloudellinen tulos, metsikön monimuotoisuus, tuhon kestävyys tai monikäyttöisyys.
Alan hiljaisesta tiedosta täytyy mainita myös metsäalan opiskelijoiden keräämä tieto omiin harjoitus-, projekti ja lopputöihin. Esimerkkinä olkoon vuonna 2018 Lapin AMK:ssa Janne Turusen metsätalousinsinöörikoulutuksen lopputyö, jossa hän kartoitti kokeneiden kuljettajien osaamista haastattelemalla ajouraverkoston suunnittelusta erilaisille metsätalouden kohteille.
Alalla on jo pitempään pohdittu, miten ammattitaitoisia metsäkonekuljettajia saataisiin alalle lisää? Tai miten jo koulutetut saataisiin pysymään alalla ilman, että he hakeutuvat muihin töihin ja ammatteihin metsäalan perustutkinnon jälkeen, kun huomaavat työn vaatimukset eli yksinäisyyden sietämisen työmailla, työn urakkaluonteen ja sen mukaisen palkkauksen sekä työtahdin ja tuottavuusvaatimukset. Työ vaatii itsenäistä päätöksentekoa jokaisen kaadetun tai pystyyn jätetyn puun kohdalla huomioiden annettu hakkuuohje ja voimassa olevat lait, suositukset ja puun hankintasopimus. Lisäksi työnjälkeä on jälkikäteen arvioimassa niin palkan maksava metsäkoneyrittäjä tehokkuuden ja tuottavuuden näkökulmasta, työn tilaajana metsäyhtiö tai saha puutavaran laadun näkökulmasta, laillisuusvalvontaa tekevä metsäkeskus metsään jääneen laadun näkökulmasta ja lopulta myöskin metsänomistaja hänelle jäävän nettotuloksen näkökulmasta. Paineensietokyky ja ammatillinen osaaminen pitää siis olla rautaa koneen puikoissa.
Yhtenä ratkaisuna työntekijäpulaan on tarjottu naisten kouluttamista tälle hyvinkin perinteisesti miehiselle alalle. Naiset ovat jo näyttäneet osaamistaan kaivoksilla erilaisten koneiden kuljettajina, ja metsäkoneidenkin ohjaimiin on jo yksittäisiä naisia etsiytynyt, mutta yleistä se ei vielä ole. Koneyrittäjien liiton mukaan metsäkonekuskeja on Suomessa tällä hetkellä noin 6 500–7 000. Naisia heistä on liiton arvion mukaan pikemminkin joitakin kymmeniä kuin satoja. Koulutuksesta uusia naiskuljettajia metsäkoneisiin valmistuu Metsäkoulutus ry:n arvion mukaan vuosittain 1–5. Alalla olisi siis tilaa uusille tulijoille.
Toisena on väläytelty ratkaisuksi kovaan työhön kotimaissaan oppineita maahanmuuttajia. Heidän tekninen osaamisensa ei ole yleensä matalasta koulutustasosta johtuen kovin hyvä, ja kielitaito on yksi suuri este niin koulutukselle kuin myös työllistymiselle. Metsurikoulutuksesta maahanmuuttajille on kuitenkin jo hyviä kokemuksia aikaisemmilta vuosilta, koska koulutukseen tulleet ovat olleet hyvin motivoituneita itsenäiseen työskentelyyn. Metsätöissä ei vaadita hyvää suomen kielen taitoa kuten sosiaalisissa tilanteissa, vaan työnjälki on oleellisin asia.
Kolmantena vähemmän huomiota tässä keskustelussa saaneena ryhmänä on nostettu erityisryhmät kuten lievät kuulo-, näkö- ja liikuntavammaiset, joilla alalle opiskelu voi olla vaikeaa nykymuotoisin maasto-opetukseen painottuvin keinoin, mutta riittävällä rutinoitumisella virtuaalioppimisympäristössä heilläkin olisi mahdollisuus kehittyä hyviksi metsäkoneammattilaisiksi. Suomessa on 600.000 osatyökykyistä sekä 30.000 jo työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa työhaluista henkilöä, joiden jäljellä olevaa työkykyä ei osata hyödyntää työmarkkinoilla.
Uusi virtuaalioppimisympäristö tulevaisuuden ammattilaisille
Mesi-hankkeessa kehitetyssä virtuaalisessa oppimisympäristössä on mahdollista luoda tehokkaasti erilaisia ja eri tasoisia haasteita oppijalle, jopa opiskelijan omista tarpeista lähtien. Opiskelija pystyy hakkaamaan simulaattorilla todelliseen metsävaratietoon perustuvia leimikoita aivan samoin kuin hän tekee maastossa oikealla koneella. Lisäksi metsäkonekuljettajaopiskelijoiden tuottamat tulokset simulaattorissa voidaan hyödyntää jatkossa metsätalousinsinööriopiskelijoiden opetusmateriaalina metsätalouden yritystoiminnan suunnittelun sekä johtamisen opiskelussa ammattikorkeakoulussa. Mahdollisuus simulaatioharjoitteisiin hyödyttää sekä opiskelijaa itseään, kouluttavaa oppilaitosta että kuljettajan palkkaavaa metsäkoneyritystä. Lopullinen hyöty virtuaalioppimisympäristöstä on koko metsätoimialalle parantunut toiminnan laatu ja tehokkuus entistä osaavampien koneenkuljettajien kautta.